Mollyn kanssa on ollut vähän huolta ja murhetta viime aikoina. Koiruli on ollut hyvin apea, melankolinen ja väsynyt. Lenkkeily ei innostanut eikä kyllä agilitykään. Käytiin lääkärissä, kun toinen takajalka alkoi vihoitella, hammas katkesi ja mitähän vielä muuta. Ultrattiin sillä reissulla virtsarakko ja kohtu sekä tarkistettiin kilpparit ja leukkarit, jotka näyttivät hyviltä. Ainoastaa kolesteroli oli vähän korkea ;) ja takajalan kinnerjänne hyvin jäykkä. No, niillä ei tätä alakuloa oikein voitu selittää... Diagnoosina oli valeraskaus, jota itse vähän oudoksuin, koska ei siihen meillä aikaisemmin ole liittyneet noin voimakkaat oireet. Lääkkeeksi lisää liikuntaa ja aivoaskaretta.

Liikuntaa lisättiin hetkellisesti, mutta sen seurauksena koira stoppasi kokonaan. Varsinkin ylämäet olivat todella pahoja. Uudestaan mentiin tohtorin pakeille, ja kipu löytyikin selästä. Selkäranka ja lanne-alue kuvattiin, ja muutamasta selkänikamasta löytyi muutoksia ja lantion alueella yksi nikamaväli on erittäin tiukka. Eläinlääkäriltä tuli aivan mahdottomasti tekstiä, jota en kaikkea saanut rekisteröityä, mutta ilmeisesti kyse on alkavasta spondyloomasta. Selkä oireilee nyt, kun muutoksia on vasta alkanut tulemaan. Molly sai pitkävaikutteisen kortisonin ja kipulääkettä pistoksena sekä tulehduskipulääkettä viikon annoksen tabletteina. Lääkäri myös totesi koiran nivelten tuntuvan "paljon vanhemman koiran niveliltä".

Pari päivää sitten koira muuttuikin jälleen pirteämmäksi ja on jo päässyt parille pidemmällekin lenkille matkaan, ja jaksanut ne oikein hyvin. Lääkärin mukaan voimme jatkaa normaalia elämää, mutta jos koira hölmöilee eli hyppää joskus huonosti tai liukastuu holtittomasti, niin vaiva voi alkaa uudelleen. Sairaushan jatkaa etenemistään pikkuhiljaa, mutta koira ikäänkuin tottuu tähän tilaan, eikä välttämättä oireile lainkaan. Mutta jatkossa meidän meno on vähän iisimpää.