Nimittäin bloginmuutto. Meidät löytää jatkossa täältä: http://www.mollymanna.blogspot.com/

Päivitäthän linkkisi -kiitos-

Mä ajattelin tulle vähän kertomaan meidän juttuja, kun tuo emäntä ei kuulema kerkiä. Meillä onkin ollut täällä ihan ihmeelliset ajat, kun isäntä on notkunut kaiket päivät kotona. Sitten se vielä kehtaa könkkiä eteenpäin kummallisilla kepeillä. Kai ne on nyt tajunneet, että neljällä kulkupelillä pääsee kovempaa, kuin noilla kahdella joilla ne normaalisti liikkuu. Tosin musta kyllä tuntuu, että isännän meno on käynyt entistä hitaammaksi, kun se otti tuon toisen parin käyttöön... Eikä se edes lähde meidän kanssa lenkille?! Tässä mä vahtaan, että yksi kulkupeli pysyy ruodussa:

Sitten me ollaan tuon pikkuplikan kanssa käyty joka viikko emännän kanssa agilitaamassa. Kovasti ollaan harkattu erilaisia lähestymiskulmia kepeille ja varsinkin mun kanssa takaaleikkauksia, kun mulle ei nuorempana niitä ole kunnolla opetettu. Oon muuten näyttänyt, että näinkin vanha koira oppii vielä uusia juttuja. Kauheen nopeeksi ne mua haukkuu vieläkin, vaikka oon kuulema ihmisten iässä jo lähes kuuskymppinen. Pikkuplikalla naksahti tässä taannoin keppinappi päässä kohilleen, ja sekin osaa ne jo silleen sujuvasti. Hyvä tuosta pikkuplikastakin vielä tulee.

Niin, se pikkuinen on käynyt taas niissä näytelmäharkoissa aika urakalla. Emäntä käski kertomaan, että harkkojen arvosteluja on lisätty tuonne jonnekin (ei kiinnosta mua). Kaikenlaista hyvää se on saanut; välillä pelkkää hyvää ja välillä erittäin hyvää. Mutta ei niitä serviettejä, vai mitä ne oli. Mä voisin vinkata, että niitä on vino pino tuolla meidän keittiön alalaatikossa. Eri värisiä ja kokoisia vaikka kuinka paljon. Ei niitä sieltä harkoista asti tartte käydä hakemassa.

En mä nyt oikein tiedä onks mulla muuta. Tai no joo, mulla on taas seuranhaku päällä eli kaikki valkoiset charmantit, jo ikääntyneetkin urokset voi ottaa yhteyttä. Mä oon taas jättänyt merkkejä pitkin kylää, että kyllä tänne varmaan osaa. Antakaa äänimerkki, niin yritän päästä tuonne vihreälle portille teitä vastaan.

Love,
Molly

Sallittua? NOT!

Kun tuo talvikin kurkkii nurkan takana, minne se taisi vähäksi aikaa siirtyä, ajattelin kirjoitella turkista. Aina välillä tulee tänne laiteltua kuvia Mannasta, kun sillä on turjake hetki ja välillä taas niitä better-hair-day -kuvia. Ajattelin, josko nyt latasisin vähän molempia niin saisitte kunnolla vertailukohtaa. Eli ei tästäkään mitään kunnon kirjoitusta taida tulla, kuvatuksia vain...

 
Tässä pentujen jälkeen 3.5.-10 ja kesällä 17.7.-10 Hmmm, onhan tuossa vähän eri näköä.

 
 
Tässä vielä nuppikuvat, ovat kyllä ihan eri vuosilta, mutta idea tullee selväksi.

Onneksi trimmaaja-kasvattaja-turkkitaikuri asuu lähellä ja pitää huolta Mannan frisyyristä *huoh*. Tuon kuontalon perkaamisen jättää mielellään ammattilaisen käsiin :) Onneksi mulla on tuo lähes-aina-siisti broken-karvainen Molly, jonka kanssa on ollut helppo ja huoleton opetella trimmaamisen saloja.

Tässä Molly nuorena tyttönä ammattilaisen käsittely jälkeen.

Molly tykkää

Eiliset agilitytreenitkin oli tuon valkoisen tavaran takia jo hallissa. Seuramme halli on saanut uuden maton, johon on ylimitten hajattu kumirouhetta. Aivan uusi alusta siis meikäläisille. Molly varsinkin tuntui tykkäävän matosta kummasti, ainakin sillä oli aivan mahdoton vauhti ja into. Mannan päässä puolestaan kuului *kliks* viimeisessä keppiharjoittelussa ja kepit menivät mielettömän sujuvasti. Ilmeisesti se palikka loksahti oikeaan paikkaan ;) Muistan elävästi, kun Mollylla kävi samoin... joskus "muutama" vuosi sitten. Syy saattaa olla myös se, että mä aliohjasin sen kepit eli jostain syystä tein sen samoin kuin nykyään Mollylle (joka ei enää käsiä tarvitse, ääni riittää). Toivottavasti homma toimii myös ensi kerralla.

Lisäsin Mannan erkkariarvostelun tuonne arvostelusivulle. Erityisesti mun mieltä lämmittää ensimmäiset sanat; "Correct size and shape..." ;)